Asiakaspalvelukokemuksia

Ehkä huonoin bloggaaja koko maailmassa.

Mutta, viimieisessä postauksessa mainitsemani mystinen pallokoriste ei ollutkaan mikään valopallokuva, vaan ihmiset saivat kirjoittaa uuden vuoden toivotukset valkoisiin rantapalloihin, jotka kelluivat jonkin aikaa lahdessa.

Asiaan, eli siis asiakaspalveluun. Kuulun niihin ihmisiin, jotka haluavat selata vaaterekkejä rauhassa läpi, ja kysyvät apua tarvittaessa. Tämähän on Suomessa aika yleinen käytäntö.

Mutta ei täällä... Auta armias, jos kosket yhteenkin vaatteeseen, niin heti myyjä on vieressäsi. Voisinko auttaa? Haluatko sovittaa? Ja vaikka kuinka kertoisi vain katselevansa, niin myyjähän on liimaantunut kantapäillesi. Yleensä tässä vaiheessa liukenen vähin äänin paikalta.

Mutta palvelu pelaa kosmetiikka-alalla.

Olin ennen joulua The Body Shopissa, ostamassa viimeisiä joululahjoja. Tai oikeastaan sitä yhtä, jonka olin pongannut viikkoa aikaisemmin samasta paikasta. Kyseisessä liikkeessä oli enään testeri jäljellä. Kysäisin, että onko niitä vielä jäljellä, mutta loppuunmyyty. Myyjä tarjoutui soittamaan läheisiin Body Shoppeihin, onko heillä tuotetta X jäljellä. Seuraavan ostoskeskuksen kaupasta löytyi kuin löytyikin vielä muutama. Aivan kuin tämä ei olisi riittänyt, myyjä kehotti minua katselemaan ympärilleni sillä välillä kun kipaisi hakemassa haluamani tuotteen.

Toinen tapaus sattui eilen. Olin jo ennen kuolannut erästä supersuosittua meikkipalettia, mutta en sitä silloin malttanut ostaa. Ja tämähän jäi tunnetusti harmittamaan. Kosmetiikkaketju Sephora kuitenkin ilmoitti perjantaina paletteja tulleen lisää.

En kuitenkaan saanut kiskottua itseäni liikkeelle, ja ajattelin käydä seuraavana päivänä muiden aktiviteettien jälkeen katsomassa, vieläkö jäljellä olisi. Kello oli neljä kun löysin tieni vihdoinkin Sephoraan, ja pyörin hetken ympäriinsä. Ei paletteja, ei hyvältä näytä. Löysin kuitenkin kauan kadoksissa olleen peitevoidesävyn.

Kysäisin vielä myyjältä, vieläkö meikkipaletteja on, mutta ne olivat myyneet loppuun edellisenä iltana. Harmittelin saamattomuuttani, ja maksoin peitevoiteen. Myyjä pyysi minua odottamaan hetken, ja katosi takahuoneeseen. Hän tuli sieltä yhden meikkipaletin kanssa, kertoen löytäneensä vielä yhden. Hän tsekkasi pomoltaan, saako myydä sen. Ja jotenkin kummasti pettymys vaihtui voitonriemuun. Illemmalla menin FB-sivulleni ja Sephoran profiiliin. Joku ilmoitti soittaneensa aamulla kyseiseen liikkeeseen, josta löysin omani, ja se myi vain eioota. Tästä puuduttavasta tarinasta opimme, että kannattaa itse raahautua paikalle.

Onko teillä traumoja asiakaspalvelusta tai palvelemattomuudesta?